Tulin vain...

Kertomaan että elossa ollaan, mutta tauko, lyhyeksi aiottu, hieman venähti. En tiedä jatkuuko blogin pitäminen enää lainkaan. Katsotaan nyt. Monet uudet haasteet edessä. :)

Lukuraivostus, hääpukusovitusta ja rentoiluasua

Tämäkin viikko on kulunut lukuhommissa, how suprising. :) Olen ollut tosi raivostunut itselleni, koska harkkakokeissa teen jatkuvasti tyhmiä virheitä koska en joko lue kysymystä tarkasti tai alan vain miettimään liikaa ja sitten teen väärin. Eli pääasiassa osaan hommat, mutta sitten kun mietin asioita liikaa, ne menee pieleen. Oppimispäiväkirjaan kirjoitan kokoajan ylös, että LUE KYSYMYS! Miksi en siis lue sitä? En tiedä... Olen aloittanut luvut pääasiassa aina kahdeksalta aamulla, tosin eilen menin kahville kaupungille, kun oli näitä asioita hoidettavana. Tämä hitaampi kirjoitustahti varmaan jatkuu vielä etiäpäinkin, koska nyt se lukeminen vaan on tärkeintä. Ja siksi nämä kirjoitukset ovat tällaisia sillisalaatteja vailla punaista lankaa.

Tilasin itselleni Pura Lopezin kengät hääkengiksi ja ne ovat kyllä kauniit. Harmi vain toisessa oli naarmu (näytin sitä vielä suutarillekin) nahassa jo valmiiksi, joten joudun parin vaihtamaan, kyllä kenkien pitäisi olla aluksi ihan kunnossa! Otin laatikon kuitenkin mukaan, kun kävin eilen sovittelemassa hääpukuani jälleen... Hih, en uskalla täällä näyttää kuvia ainakaan vielä, mutta kaunishan se on. :) Kengätkin sopivat mielestäni pukuun kauniisti, mulle ei siis tule perinteisiä valkoisia kenkiä. Kuvaa laitan ihan jalassa, kunhan saan vaihdettua kengät.

Niin ja missä asussa onkaan parasta lukea ja lukea ja lukea? Tietysti mahdollisimman rennossa. Töihin päälle eksyy useimmiten kauluspaitaa jne, joten nyt olen ottanut ilon irti rennommista vaatteista. Siksipä päälle eksyikin uusi lyhempi collegepaita H&M:n alerekiltä ja mukavaakin mukavammat mustat housut. Näissä kelpaa ahdistua ja stressaantua. ;)

Hei mutta kertokaa te miten huhtikuu on lähtenyt käyntiin? Onko jollain muulla tapana törmätä aina samaan ongelmaan tentteihin tai muihin vastatessa? 

Viikkojen 13 ja 14 kivat

Pääsiäinen alkaa vedellä viimeisiään, mutta onpahan ollut rentouttavaa. Kahteen viime viikkoon on muutoinkin mahtunut taas paljon kivoja asioita ja tässä niitä koottuna pääsiäiskuvilla höystettynä.

- Valmennuskurssi alkoi. Selkeä merkki siitä, että nyt alkaa hommat. Vaikka toisaalta jännittää, on toisaalta ihana tietää, että nyt oikeasti on se kovimman homman aika.

- Tein hieman shoppailuja. Uusi huppari, tennarit, puhelin... :)

- Rentouduin viikonloppureissulla kylpylässä ja voin rehellisesti kertoa nauttineeni Flamngon Spa & Wellness puolesta, jonne ei saa tulla kuin yli 20-vuotiaat. Siellä oli uskommattoman rentouttavaa.

- Söin hyvin ravontolassa ja pääsiäisenä.

- Loma alkoi, eli nyt ei ole muuta kuin pääsykokeeseen lukemista!

- Kävin hiihtämässä kolmeen kertaan pääsiäisen aikana. Tän talven hiihtosaldo on siis neljä kertaa. :D

- Pelattiin uskomaton määrä lautapelejä pääsiäisen pyhinä.

- Loimutettiin lohta.

- Vietettiin sauna/mökki-ilta kavereidenkin kanssa.

- Minua pyydettiin kaasoksi.

Sellaista kuuluu tänne taas. Pääsiäinen hurahti siis vuokramökillä, jonne mökin omistaja oli tuonut kaikkia pääsiäiskoristeita ja pääsiäismunia. En ole niin koristeiden perään, mutta ihana ele ja sai hyvän mielen kyllä meille lomalaisille. :)

Paluu pinkkiin ja blogiin.

Huomenta kaikille! Olen ollut blogipimennossa nyt parisen viikkoa, koska aika ei vain riittänyt muuhun kuin välttämättömään. Tarkoittaen työt ja valmennuskurssin. Mutta nyt alkoi loma ja sitä myöten hieman enemmän aikaa myös itselleni. Tarkoittaen myös blogiani ja teidän muiden blogeja. :) Paljon on kerrottavaa, mutta ihan näin aluksi kevätpiristystä värin avulla. Hankin itselleni uuden hupparin ja pari sisustusjuttua Pentikiltä, kaikki ihanasti pinkkinä. Pinkki sopii jotenkin tosi kivasti kevääseen ja tuo helposti lisää  väriä kotiinkin. Mieskään ei ole tuosta pinkistä moksiskaan sisutuksessa. Aiemmin vierastin hieman pinkkiä, se tuntui liian tyttömäiselle, mutta olen varmaan nykyään tyttömäisempi sitten, kun se ei enää haittaa?

Nyt alan selailemaan teidän ihania blogeja ja kohta lähdetään mökkeilemään. Kirjat mukaan ja lukemaan myös, tottakai. :)

Kahville on tarvetta

Iltaa ihanaiset ja anteeksi heti alkuun, etten ole ehtinyt kommentoida minnekään. Nopsaan olen käynyt lueskelemassa blogeja kahvitauolla, mutta siihen se sitten onkin jäänyt. Tämä viikko on ollut tosi väsyttävä, vaikka kovin paljonkaan normaalirytmini ei edes muuttunut. Syksyn, talven ja alkukevään tosiaan kävin illat koulussa (aikuislukiossa) töiden jälkeen, joten tämän valmennuskurssin alkamisen ei pitäisi muuttaa asiaa juurikaan. Mutta nyt joudun menemään töihin jo ennen seitsemää ja päivät kestävät yli kahdeksaan, joten energiaa, saati vapaa-aikaa, ei juuri ole. Kerrottakoon, että jään pian onneksi lomalle, joten asiaan tulee muutos. Ei tätä kauan jaksaisi. :)

Kahvia kuluu, kun yritän muistaa kaiken tarvittavan. Pitkälle lomalle jäädessä kaikki hommat on laitettava siihen kuntoon töissä, että muiden on sitten helppo niitä hoitaa tarpeen mukaan. Ja siinä sivussa pitäisi sitten myös muistaa lukemansa ja laskemansa ja ja ja... Moni ei ehkä usko, mutta tähän mennessä nuo opiskelut työn ohessa ei ole tuntuneet lainkaan raskailta, vaan koko talven olen ollut tosi motivoitunut hommasta. Vaikka se onkin raskasta ja vaikka vapaa-aikaa ei juuri ole. Ja vaikka tuntuu välillä, ettei tässä ole mitään järkeä. Mutta hei, kyllä se tästä. Ihanat pienet asiat piristää kiireenkin keskellä, niin kuin uusi mukini, jonka kaverini minulle oli yllätyksenä ostanut. Yllätykset ovat ihania. :)

Miten teidän viikko on kulunut?

Naftaliinista kaivettu

Kaivelin tässä päivänä eräänä naftaliinista (tai oikeastaan sähköpostista) pari vuotta sitten minulle tehdyn juoksuohjelman. Tuolloin pari vuotta takaperin osallistuttiin työkaverin kanssa yhdessä maratonkouluun juurikin tuon ohjelman saamiseksi ja mikäli joku miettii että olisikohan juoksu-/ maratonkoulusta hyötyä, niin voin suositella. Sain itse siitä uutta puhtia juoksuharrastukseen ja opin miten kannattaa treenata ja millaisia peruskestävyyslenkkien oikeasti pitää olla. Porukkaa oli tuolla maratonkoulussa laidasta laitaan, kovia juoksijoita ja sitten niitä, jotka eivät jaksaneet hölkätä kilometriäkään.

Kerronpa tähän väliin lyhyesti oman historiani juoksun suhteen, eli aloin juoksemaan pakon edessä vajaata kymmenen vuotta sitten lukiossa. Silloin harrastin erästä joukkuelajia ja oheistreeninä piti sitten suunnata aina lenkkipolulle. Eka vuonna yliopistossa tuo joukkuelaji jäi pois, mutta juoksu kuitenkin pysyi ja lenkkeilinkin nelisen kertaa viikossa. Juoksu on pysynyt siitä lähtien mukana, välillä enemmän, välillä vähemmän, kuten nyt lähiaikoina. Nyt taas olisi intoa lenkkeillä enemmänkin siis ja mietin malttamattomana, milloin uskallan lähteä lenkkipolulle. Mukaani lenkille lähtee usein myös koiramme, joka on tottunut lenkkeilijä myöskin. Harmi vain, että kesällä pitää sitten vähän miettiä, että milloin ilma alkaa jo olla liian kuuma tuolle turkille.

"Edustuskuva" meidän koirasta viime kesältä, päätti siis käydä uimassa, en tiedä auttaako se edes, kun turkki sitten on paksu märkä kerros vaan ihon päällä.

Tuo juoksuohjelmani on kuitenkin siis sellainen, joka ei ole kovin personoitu vain minulle, eli pätee hyvin myös muille. Ainoa henkilökohtaisempi juttu siinä onkin sitten nuo sykerajat ja nehän voivat vaihdella tosi paljonkin eri ihmisillä ja eri päivinä samalla tyypilläkin. Nuo rajat määriteltiin laktaattitestillä, eli tehtiin testijuoksuja ja otettiin verestä laktaattipitoisuudet sen jälkeen. Nuo omat sykerajani tuntuivat tosi hyviltä ja niiden mukaisesti lenkkeillessä tapahtuikin hyvin kehitystä. Ajattelinkin siis julkaista tuon oman ohjelmani, jos vaikka joku muukin haluaa siitä itselleen uusia ideoita juoksuun, mikäli sellaiseen olisi tarvetta. :)

Tässä siis:

Sykerajani ja selitykset:

PK (peruskestävyys) 141 - 156
VK1 (vauhtikestävyys 1) 156 - 164
VK2 (vauhtikestävyys 2) 164 - 171
MK (maksimikestävyys) 171 - 175

Esimerkkiviikot 1-3 peruskuntokaudelle

Ma Lepo
Ti  PK lenkki (1t 15min - 1t 30min)
Ke Lepopäivä + Kuntopiiri 20-30min
To Palauttava pk lenkki n. 4-5km
Pe Lepo
La Perus VK 1 (35-45min) + kuntopiiri 20-30 min
Su Pitkä PK (1t 30min - 1t 45min)

Esimerkkiviikot 5-7 ja 9-11 peruskuntokaudelle

Ma Lepo
Ti Palauttava PK 4-5km
Ke Pk (1t 15min -1t 30min)
To Lepo + kuntopiiri 20-30min
Pe Perus VK1 (35-45min)
La Palauttava PK (4-5km)
Su Pitkä PK (1t 45min - 2t +)

Kevyt viikko (4, 8 ja 12)

Ma Lepo
Ti Perus PK (6-9km) ja kuntopiiri 20-30 min
Ke Lepo
To Lepo
Pe Perus PK (45min - 1t 10min)
La Lepo
Su PK (1t 15min - 1t 30min)

Maksimikestävyystreenejä voi sitten itse lisäillä, esim. vetoja lenkin lopussa jne. Mun mielestä tuo ohjelma on siitä kiva, että siinä on tarpeeksi lepoakin. Että joka päivä ei tosiaan tarvitse lenkille lähteä ja silti voi kehittyä hyvinkin. Osan lenkeistä voi hyvinkin yhdistää työmatkoihinkin vaikka, jos sellainen on mahdollista siis.

Mille tuo ohjelma vaikuttaa? Tuleeko kysymyksiä siitä mieleen?

Kuvat (muut paitsi 2. kuva)

Viikon 12 kivat

Toinen postaus tälle päivää, niin kiva on tämä sunnuntai! :) Tosiasiassa tulin myös ilmoittelemaan, että tulevat viikot ovat todella kiireisiä osaltani ja blogi voi hieman hiljentyä. Minulla on kyllä paljon ajatuksia ja ideoita, joten todennäköisesti kirjoittelen postauksia välillä useammankin ja sitten ajastan niitä, etteivät kaikki tule samalla kertaa. :) Mutta tosiaan, vielä hetken olen töissä ja illat menee valmennuskurssilla. Ja kaiken kaikkiaan siihen tulen nyt käyttämään mahdollisimman paljon energiaa, jottei sitten harmita, että miksen tehnyt enempää!

Mutta niitä kivoja asioita:

- Kaksi salikertaa tälle viikolle takana. Tuntuu ihanalta päästä vähän rääkkäämään itseään, vaikken kovin kovasti vielä uskallakaan treenata.

- Valmennuskurssi alkaa, jänskää. 

- Töissä sain ihanaa palautetta yhdestä työjutusta. Tiesin itsekin, että juttu meni hyvin, mutta on se vaan aina kiva saada palautetta muiltakin.

- Katsottiin eilen kaksi leffaa. En muista milloin oltaisiin pidetty yhteinen leffailta. Tällä kertaa katsottiin Bad teacher ja Drive. Pidin molemmista, Bad teacher onnistui naurattamaan ja Drive oli suorastaan loistava.

- Minua pyydettiin työn kautta mukaan yhteen juttuun, josta on varmasti paljon hyötyä tulevaisuudessa. Sen myötä pääsen myös ehkä matkustamaan Naantaliin, jee! :D

Ihanaa alkavaa kevät viikkoa, nyt jatkuu solujen rakenteen ja muun opiskelu. 

Häät: valaistus

Kyselinkin tuossa taannoin ideoita teiltä häihin liittyen ja Naku antoikin vinkin siitä, että valaistustakin kannattaa miettiä, koska esimerkiksi loisteputket eivät ole kovinkaan tunnelmalliset. Itsekin olin tätä joskus ohimennen miettinyt ja onneksi tuossa hääpaikassamme valaistusta onkin jo hieman mietitty valmiiksi. Koska häämme ovat elokuussa, alkavat illatkin silloin pikkuhiljaa hämärtyä ja tunnelmaa saa valoilla luotua kyllä kivasti. Kokosinkin hieman toivekuvia valaistuksen suhteen tänne. Vielä kun löytäisi jostain kauniita valoja edullisesti ja keksisi sitten, miten ne saa paikoilleen. :)

Pallovaloköynnökset ovat mielestäni todella kauniit. Samoin ihan yksinkertaisesti kynttilät laseissa ja lyhdyissä. Kesällä saattaa vain tulla hieman kuuma, jos kynttilöitä on paljon, mutta toisaalta muutamallakin saa jon tunnelmaa luotua, jos ne ovat hieman isompia sitten vaikka.

Ja lisänä vielä tämä:

Nuotion valossa olisi myös ihana olla. :)

Millaisia valoratkaisuja teillä oli/ on tulossa/ osaatte vinkata?

Äly hoi!

Äly ja sen ilmeneminen, tai ehkä pikemminkin se, että miten sitä pitäisi ilmentää, on pohdituttanut minua sen jälkeen kun luin Hello Helenen Helenen bloggauksia tällä viikolla. Ajatukseni eivät liittyneet oikeastaan Helenen kirjoituksiin juurikaan vaan siihen, millaisia odotuksia lukijat olivat ilmeisesti häneen kohdistaneet ja miten hän itse kommentoi oman bloginsa tarkoitusta. Lyhyesti itseäni mietityttäneet kommentit olivat muun muassa, että miksi lukijoiden mielestä älykäs ja paljon saavuttanut bloggaaja kirjoittaa heidän mielestään ehkä tyhmästi ja pinnallisesti. Ja sitten taas myös se, että Helene kirjoittaa pitävänsä blogiaan harrastuksistaan ja oppiakseen, blogi ei siis ilmennä hänen koko elämäänsä.

En ollut tuota älykkyys teemaa suhteessa blogeihin edes miettinyt aiemmin juurikaan. Luen blogeja, joista välittyy se, että kirjoittajat ovat älykkäitä ja ajattelevia ihmisiä, vaikka saattavatkin kirjoittaa myös pinnallisista asioista. Eivätkä pinnalliset asiat ole sen huonompia kuin muutkaan, päin vastoin; minusta on tärkeää osata nauttia myös pienistä ja turhistakin asioista, kaiken ei tarvitse olla syvällistä. Harvoin tapaan muutenkaa oikeasti typeriä tai loputtoman pinnallisia ihmisiä, yleensä kyse on siitä, että henkilö ei ole tottunut ajattelemaan asioita laajemmassa kontekstissa, kenties vaikkapa nuoren ikänsä takia (en halua yleistää kuitenkaan, tuo on vain esimerkki!). Ja olen aina taipuvainen ajattelemaan ihmisistä hyvää ja haluan uskoa, että heistä löytyy paljon muutakin, kuin mitä he sillä hetkellä tuovat itsestään esille, voi vain olla, etteivät he ole itsekään vielä itseään löytäneet täysin.

Omalla kohdallani (ja toki tämä pätee muihinkin) esimerkiksi en koe, että olisin tyhmä, jos kerron etten tiedä jostain asiasta mitään. Pidän sitä ennemminkin vain järkevänä; miksi esittää asiantuntijaa, jos ei sitä ole. Jos en myönnä tietämättömyyttäni, kuinka voisin koskaa oppia lisää. Ja saatan välillä kirjoitella vaikkapa kommentteja kommenttibokseihin kiireellä ja myöhemmin niihin palatessa ajattelen, että voi mikä urpo olinkaan, kun noinkin tuon asian muotoilin. Mutta no, se olen minä, enkä ole täydellinen. Ja näissä kirjoituksissani on varmasti aina enemmän kuin kaksi kirjoitusvirhettä. Inhottavaa, mutta olen vain liian kärsimätön tekemään tarkkoja oikolukuja useaan otteeseen, jotta teksti olisi täydellisesti tuotettu. Ja ihan oikeasti en aina varmaankaan vaan tiedä, että joku sana onkin yhdyssana.

Miten sitä paitsi blogissa pitäisi älykkyys tuoda esiin? Jokaisen kirjoituksen tulisi kenties olla pieni tieteellinen artikkeli tai ainakin niissä pitäisi olla jokin todella puhutteleva ajatus ehkäpä? Ehkä pitäisi kirjoittaa vain työasioista? Luulen, etten jaksaisi lukea blogia, joka olisi edellämainitun kaltainen. En jaksa kiinnostua tieteellisistä näkökulmista jatkuvasti ja mitä niistä sitten saisi edes irti, jos on itse aivan muun tieteenalan kasvatti? Enemmän saan tässä yhteydessä omaa ymmärystäni laajennettua, kun ihmiset kirjoittavat ilmiöistä arkisesti. Enkä pidä siitä, että omaa älyä korostetaan jatkuvasti. Ja entäpä jos minä kirjoittaisin omista töistäni vaikkapa? Eivät ne tekstit olisi pohdintaa siitä, minkä tieteellisen tutkimuksen  perusteella valitsin sen ja sen lähestymistavan siinä ja siinä asiakastapauksessa, koska en vaan mieti sellaista töissäkään. Töiden ja koulutuksen kautta ammennan osaamista maailman sosiaalisesta ulottuvuudesta ja se välillä näkyy teksteissäni. Mutta pikemminkin vain siksi, että koen niillä ajatuksilla olevan oikeasti merkitystä myös muille. Että ehkä muutkin hyötyvät niistä oivalluksista tai ehkä saan puettua sanoiksi muidenkin ajatuksia. Ja tällaisista teksteistä pidän muidenkin blogeissa.

Blogit ovat kirjoittajansa näköisiä ja aina vain pintaraapaisu todellisuudesta. Ja hyvä niin. Toisaalta uskon oikeastaan kaikkien lukemieni blogien olevan oikeasti aitoja ja rehellisiä, sillä sellainen välittyy lukijalle. Jokainen blogi saa olla juuri sellainen, kuin on, pinnallinen tai vähemmän pinnallinen. Niissä saa mielestäni tuoda esiin enemmän tai vähemmän henkilökohtaisiakin ajatuksia, se on jokaisen oma valinta. Luulen, että jokainen lukija on myöskin niin älykäs, että oikeasti itse arvioi sen, milloin kirjoitetut tekstit ovat sellaisia, että niitä haluaa lukea.

Minulla ei ole siis mitään kokemusta siitä, että joku olisi pitänyt minua jotenkin tyhmänä tai epäaitona kirjoitusteni vuoksi, vaan nämä ajatukset tosiaan heräsivät tuon alussa mainitsemani Hello Helene -blogin perusteella. Päällimmäinen ajatukseni oli se, että miksei joku saisi pitää myös hieman pinnallisempaa blogia, jos vaikka onkin jollain saralla ansioitunut. Eivät ne ansioit siitä häviä. Mielestäni harrastusten (jollainen tämä blogin pitäminen on ainakin minulle) ei tarvitse olla välttämättä aina kovin älyllisesti haastavia. Vaikka täytyy kyllä sanoa, että paljon silläkin saralla tästä bloggailusta olen saanut irti ja kiitos siitä kuuluu varmasti kaikille, joiden kanssa olen bloggailun lomassa ollut tekemisissä. :)

Mielelläni kuulisin, että millaisia ajatuksia teillä herää asiaan liittyen?

Kuvat

Kevään merkit

Ensiksi, nyt älysin poistaa ne ärsyttävät sanavahvistukset kommenteista, en ollut huomannut sitä kohtaa asetuksissa aiemmin.


Kevään merkit ovat olleet ilmassa koko päivän...



- aurinko on pilkistellyt
- naapurit ovat hajottaneet jäät viemäreiden tieltä
- lapset ovat leikkineet sulavasta lumesta syntyneiden purojen luona
- kohta pääsee nauttimaan aamiaisen terassille
- saa valita päälleen keveät helmat ja neuletakit
- ehkä kohta jo voisi nähdä hiirenkorvat puissa (tai ehkä vasta jonkin ajan kuluttua...)
- monia juoksijoita tulee vastaan koiraa lenkittäessä
- tuntuu, kuin koko maailma hymyilisi

Niin ja mulla alkaa valmennuskurssi. :)

Joko te olette huomanneet kevään merkkejä?

Kuvat

Tyhjäkäyntiä ja vinkkipyyntö urheiluvaatteisiin

Nyt on melkoinen tyhjäkäynti aivoissani. Selvästikin se, että päätin ottaa lukemisen suhteen eilen ja tänään rennosti, vaikutti myös siihen ettei kirjoitussuoni syki tänne blogiinkaan päin. Mutta välilä tarvitaan taukoja, jotta luovuus (tai jotain sen tapaista) voisi taas tulla esiin. :) Eilinen fyssan kirjoitus meni miten kuten. Koska koe tuntui helpohkolta, on todennäköistä, että mulla on siinä enemmän kuin paljon virheitä. Lähdin poiskin jo tuntia ennen koeajan päättymistä. Niin ja asukuvien puutteessa esittelen teille omia lempparikotiasuni osia. :)

Miehen mummon neulomat polvisukat kotioloihin.

Olen siis rentoillut töiden jälkeen kotona, tosin kävin myös pyörähtämässä urheiluliikkeessä, jonne minulla on peräti sadan euron lahjakortti. Monenlaiselle treenivaatteelle olisi käyttöä ja eilen taas tajusin yhden uuden sijoituskohteen, nimittäin uudet urheilurintsikat. Eilen pääsin ekaa kertaa kuukauteen (!) salille enkä siis ollut edes tajunnut laihtuneeni niin paljon, että nuo urheiluliivit olivat aivan liian isot, suorastaan aivan turhat siis käytössä. Voihan olla että pitää ostaa jotkut tässä välissä ja sitten vielä ne yhdet pienemmät, mutta eipä noita ilmankaan oikein voi treenata.

Samoin tarvetta olisi uusille juoksutakille ja -trikoille ainakin. Uusista lenkkareistakin haaveilen, vaikka vanhat on vielä ihan ok. Mielelläni vaihtaisin kuitenkin vähän kevyempään malliin, nuo vanhat kun ovat Asicsin Gel Kayanot, jotka ovat melkoiset "traktorit". Ja vaikka mitä muutakin pitäisi ostaa, mutten oikein tiedä, mihin panostaa ensiksi. Niin ja eilen kävin salilla uimahallilla ja olisin mieluusti pulahtanut uimaankin. Harmillisesti en löydä uimapukuani mistään tähän hätään, joten onko siis senkin etsintä edessä?

Lemppari kotiolohuppari :)

Siispä kysymys teille, mihin kamppeisiin sijoittaisitte tuon satasen lahjakortin urheiluliikkeeseen? Tuo liike on siis sellainen, mistä saa kampetta esim. juoksuun, hiihtoon ja pyöräilyyn. Ja mitkä ovat omia treenivaatesuosikkejanne ja merkkejä? Entä olisiko vinkkejä hyvistä ja tukevista (juoksuunkin hyvät) urheiluliiveistä? Itselläni on ollut vuosia merkkinä ShockAbsorberit, mutta voisin testata muitakin, jos teillä on suositella.

Kertokee siis suosituksenne, olen niistä tosi kiitollinen!

Ps. Aloin miettiä, että kuinka paljon hääpukua saa pienennettyä? Ei mitään hajua edelleenkään kuinka paljon olen laihtunut, mutta voiko se olla puvun suhteen jossain kohtaa liikaa? Olen siis laihtunut ihan vaan normaalipainon sisällä, mutta sekin näköjään muuttaa vaatekokoja aikasta paljon...

Lukuvinkki: julkkisten treenit ja ruokavaliot

Selailin aamukahvin seurana blogeja ja ajattelin tulla laittamaan linkkiä taas jälleen Skinny Runnerin sivuille. Hän oli koonnut yhteen linkkejä julkkisten treenaamisesta sekä ruokavalioista ja noita on mielestäni ihan mielenkiintoista lueskella aina. Erityisesti minua kiinnosti noista Skinny Runnerin kartoittamista julkkiksista Gwyneth Paltrow, Reese Withrespoon ja Middletonin Pippa ja siskonsa Kate.

Nuo naiset myös pukeutuvat kivasti ja ovat muutenkin sellaisia terveellisten elämäntapojen lähettiläitä. Kate ja Pippa ovat jo ehkä liiankin laihoja kyllä ja toki olisi muistettava, että julkkikset elävät todella kovien paineiden alla. Vinkkinä vielä vasta lukemani kirja ja postaus aiheesta, jos tuo julkisuuden toinen puoli kiinnostaa. Ja toki valitettavasti näiden julkkisten ulkomuoto muokkaa omia käsityksiämme siitä, miltä meidän pitäisi näyttää ja paineet saattavat kasautua ihan meille taviksillekin. Siitä huolimatta itse pidän siitä, että julkisuudessa puhutaan julkkisten terveistä elämäntavoista, sillä niin paljon saa lukea myös niistä vähemmän terveellisistä tavoista, joita monilla kuuluisuuksilla on.

Kenen julkkiksen treeniohjelman ja ruokavalion haluaisit tietää? Mitä olet ylipäänsä mieltä julkkisten treenauksesta kertovista jutuista lehdissä ja muualla?

Kuvat Google-kuvahaku

Kehon ja mielen voima sekä rentoutus (eläin -edition)

Ylihuomenna koittaa fyssan-kirjoitukset ja vaikka mun ei toki tarvitse saada kyseistä koetta edes läpi, haluan silti edes yrittää parhaani. Mikä tarkoittaa paniikkilukemista kahtena viimeisenä iltana, tietysti. Sanomattakin varmaan selvää, että kehon & mielen hoito on hitusen retuperällä. Koska ei tästä suosta ihan helpolla nousta aktiiviseksi taas, aloittelen varovasti ja sitä varten kaivoin parisen vuotta sitten lahjaksi saamani jooga -kirjan esille ja ajattelin jakaa pari ohjetta tännekin. ;)

Tai sitten voin tietenkin joogata myös ihan ihmisten tyyliin, veikkaanpa, että molempi parempi tässä tilanteessa. Tuntuu että selkä ja hartiat ovat aivan lysyssä ja aivot solmussa. Pitää saada veri kiertämään koko kroppaan niin jää opitut asiatkin paremmin sitten mieleen. Muita hyviä rentoutuskeinoja itselleni on tietysti kaikki muukin liikunta ja kavereiden näkeminen. Pieniä rentoutumisia tarvitsee kyllä päivittäin useampiakin ja sellaisena minulla toimii vaikkapa kahvikupillisen ajan blogeihin keskittyminen töissä. Kummasti taas jaksaa hieman paremmin.

Millaisia rentoutumiskeinoja teillä on?

Viikon 11 kivat

Yksi viikko jälleen takana, uusi edessä. Mitä jäikään käteen siis viikolta 11?

- Pitkästä aikaa ehdittiin jutella kaikki maailman jutut ystäväni kanssa. Tosi ihanaa! 

- Vietettiin viikonloppuna aikaa ihanien ihmisten kanssa pelaillen, syöden, kahvitellen ja synttärisankari yllätäen.

- Olen pikkuhiljaa paranemassa. Miehellä todettiin mykoplasma, joten voihan olla että mullakin olisi se? En tiedä, eikä ehkä väliä, mutta onpahan jotain edes tiedossa ja se jo helpottaa miestä. Aktiivisten ihmisten on vaikeaa olla paikallaan, mies kun on tottunut treenaamaan vähintään sen seitsemän kertaa viikossa. Mutta paraneminen siis on alkanut, toivotaan! Tämä sairstelu kun kiristää meidän molempien hermoja. :D

- Meidän koiruli sai paaaaljon rapsutuksia viikonloppuna.

- Aurinko on paistanut ja tuonut lisää energiaa päiviin. 

Mites teidän viikkonne sujui?

Lauantai

Tänään olen ollut koko päivän työkaverin miehen riesana, hän kun erehtyi lupautumaan pitämään minulle fysiikan lukiokurssien preppausta. Sattuu olemaan lukion fyssan ope. Huomenna jälleen sinne, tänään lahjoin heidän perhettään 12-packillä Arnoldsin donitseja (joista söin itse puolitoista... :D ), mitähän huomenna? Illaksi meille tulee kaverikööri käymään kahvittelemassa, seuraavaksi pitää tarttua niinkin arkiseen ja hauskaan asiaan kuin vessojen siivous. On kivaa, kun niitä on kaksi, paitsi siivouspäivänä. :)

Kuvana uusi paitani H&M:ltä, siis siitä paketista, jonka tilasin tuossa jokin aika sitten. Ei ollut muuta pitämisen arvoista, kuin tämä ja kynttilät. Niin ja tänään oli siitäkin kiva päivä, että aamulla uskaltauduin kävelylle koiran kanssa. Oli ihanan rauhallista, kaikki tuntuivat vielä nukkuvan silloin. Oli juuri sopiva ilmakin. Ihana alku päivälle.

Millainen lauantai teillä on ollut?

Kuuntele niin tiedät

Kokosin pari ajatustani ylös itsensä kuuntelemisesta ja vanhoihin asioihin kiinni jäämisestä. Näitä teemoja käsittelen paljon töissä, eri tavalla kylläkin. Jotenkin halusin kerätä ajatuksiani kokoon myös tänne.

On tärkeää muistaa, että se mitä teemme, ei ole aina sitä mitä me olemme.


Niin usein jää kiinni niihin asioihin, joita on tehnyt aiemmin. Hyviin ja huonoihin. Epäonnistumiset ja suoranaisesti jopa pahatkin sanomisemme ja tekemisemme jäävät määrittelemään omaa olemista. Oma olo on kamala kun vatvoo asioita mielessään, ei anna itselleen lupaa päästää irti. Mielessä saattaa pyöriä levy: olen huono, kun olen tehnyt sen ja sen ja senkin vielä. Pahimmillaan vanhat asiat jäävät vaikuttamaan elämään vuosiksi.

Huonotkin teot ovat totta, kyllä. Tosiasiassa ne eivät aina ole niin pahoja ja huonoja, kuin miltä ne itsestä tuntuvat. Tai jos vaikka olisivatkin, voi silti miettiä, mistä teko johtui. Voiko muuttaa niitä asioita elämässään ja itsessään jotka saivat sen teon aikaan? Vanhat asiat eivät saisi liiaksi määrittää sitä, mitä olemme nyt. Jokaisella tulisi olla oikeus virheisiin ja niistä oppimiseen. Ja itselleen tulisi antaa lupa muuttua.

Vain sinä itse lopulta tiedät, millainen elämäsi tulee olla ja millaisen siitä haluat rakentaa.


Yhteiskunta, läheiset, ystävät , elokuvat, lehdet, blogit - kaikki määrittelevät maailmaa ja elämää. Vanhat tavat jäävät elämään pitkiksi ajoiksi, vaikkei niillä olisikaan enää mitään merkitystä oman arjen kannalta. Saattaa myös huomata pohtivansa, että ehkä elämän pitäisikin olla sellaista kuin sillä kaverilla joka lähti ulkomaille, tai yhtä raikasta ja kaunista, kuin sen yhden bloggaajan kotona on. Unohtaa sen, että oikeastaan ei ole koskaan haaveillut ulkomaille lähtemisestä ja sen, että oikeastaan inhoaa raikkaan valkoista sisustusta. Ehkä läheiset ajattelevat myös tietävänsä paremmin, millainen elämä olisi toisen kannalta paras.

Muistaisikin sen, että omaa elämää ei pitäisi rakentaa muiden elämän näköiseksi. Ja muistaisi pohtia, mitä itse haluaa ja mitkä ovat omat arvot, joiden mukaan rakentaa arki. Ja alkaa elää sitä elämää, joka tuntuu juuri itsestä oikealle. Sellaista elämää, joka välillä tuntuu tylsälle, mutta jaksaa kuitenkin yllättää ja tuoda iloa.

Niinpä siis:
Kuuntele itseäsi, siis ihan ajan kanssa, niin tiedät mikä sinulle on parasta. (tiedän, se on helpommin sanottu kuin tehty. :) )

Turva-, ratsastus- vai tätikengät

Kevääksi oli hankittava uudet kengät, siis ihan pakko. Halusin matalat, joilla on turvallista kävellä myös tällaisen hosujan. Haaveilin siis sellaisista ratsastuskengäntyyppisistä nilkkureista ja sellaiset löytyivätkin Dinskosta. Nahkaiset vielä. Ehkä vähän tätimäiset, mutta tykkään kuitenkin. :) Onneksi löytyy kumpparitkin kaapista, niin ei tarvitse näitä pahimpiin lätäköihin upottaa.

Onkos teillä kevätkelien kengät jo hankittu?