Yritän kuitenkin muistaa, että laulu ei ole pääasia, että minä osaan kyseisen laulun ja että esiintymiseni on tärkeää läheisilleni. Että tärkeintä on tosiaan se, että haluan laulaa ja yritän. Täytynee jatkaa harjoittelua...
keskiviikko 29. helmikuuta 2012
Laulaja
On kaksiteräinen miekka osata laulaa. Tai kaikkihan osaavat laulaa, tarkoitan lähinnä sitä, että olen opiskellut ja harrastanut laulua melko paljon. Rakastan laulamista ja pidän esiintymisestäkin, tosin yksin esiintyminen saa minut välillä alisuoriutumaan. Yleisö ei saa minusta parasta esiin. Mutta koska osaan laulaa, minua usein pyydetään esiintymään pieniin juhliin ja perhetilaisuuksiin. Niin tälläkin kertaa, niihin hautajaisiin siis. Mitenkähän onnistun jännitykseltäni ja surulta. Koen laulamisen suurena tehtävänä, sillä minulle laulettavaksi valittu laulu on sellainen, jonka koetaan kertovan hyvin lähimmäisten tunteista poismennyttä kohtaan. Haluan tulkita kappaleen siten, että siihen voi samaistua; että tunne tulee siitä läpi. En ole harjoitellut säestäjän kanssa kertaakaan.
Yritän kuitenkin muistaa, että laulu ei ole pääasia, että minä osaan kyseisen laulun ja että esiintymiseni on tärkeää läheisilleni. Että tärkeintä on tosiaan se, että haluan laulaa ja yritän. Täytynee jatkaa harjoittelua...
Yritän kuitenkin muistaa, että laulu ei ole pääasia, että minä osaan kyseisen laulun ja että esiintymiseni on tärkeää läheisilleni. Että tärkeintä on tosiaan se, että haluan laulaa ja yritän. Täytynee jatkaa harjoittelua...
maanantai 27. helmikuuta 2012
Maanantaina
Maanantai! Olipas päivä. Töissä oli paljon paljon hommaa, tosin osa syynä oli ihan itse aiheutettu asioiden jättö sitten joskus tehtäväksi, se joskus oli sitten tänään. Voisin useammin toteuttaa ajatusta "älä jätä huomiselle mitään, minkä voisit tehdä jo tänään". Muuten en kohta enää löydä työhuoneestani pois kaikkien paperipinojen takaa. Tosin työpöydän täyskaaos muuttui tänään enää vain hallituksi kaaokseksi. Suunta on siis parempaan. ;)
Töissä mentiin näillä perusvaatteilla:
Millaisia uusia käyttötarkoituksia muut olette keksineet tavaroille?
Töissä mentiin näillä perusvaatteilla:
Paita, hame, vyö H&M, laukku Lumi, saappaat ?
Töissä sitten jalkaan ballerinat jälleen.
Taisin eilen kirjoitella juoksulenkki-ikävästäni. Koska en tosiaan juoksemaan nyt ehdi, ovat juoksukamppeetkin kaapissa käyttämättä. Aamulla sain kuitenkin idean ottaa juomavyön pulloon maitoa mukaan töihin. Meillä jokainen ostaa omat maitonsa (ja maitoa ei juo kuin vain pari) niin harvoin viitsin ostaa itselleni kokonaista purkillista. Koska kahvihammasta töissä kolottaa, on nyt sitten helppo tuohon ottaa pieni määrä maitoa mukaan, eikä irvistellä mustalle kahville. Ei ehkä se tyylikkäin, mutta ainakin halvin ratkaisu. :) Huomatkaa myös jätskilaatikon hyötykäyttö eväsrasiana. Meillä säästetään kaikki. :D
Millaisia uusia käyttötarkoituksia muut olette keksineet tavaroille?
sunnuntai 26. helmikuuta 2012
Viikon 8 kivat
Jälleen yksi viikko takana, aika menee ihan todella nopeasti! Tällekin viikolle sain kootuksi viikon kivat, meinasin jo unohtaa koko jutun ja tein postauksen jo ihan muusta...
Kivoja asioita....
1. Monet vaatteeni ovat minulle jo niin isoja, että ne eivät enää näytä hyvältä. En ole mitenkään älyttömän paljon laihtunut (tai sanotaanko että en mitenkään dramaattisesti), mutta kyllä näköjään kahdessa kuukaudessa saa tulosta ihan hyvin aikaan, mitä tulee vaatekokoihin. Mutta tämä on siis hyvä juttu. Koska en halua punnita itseäni, ovat vaatteet ainoa mittarini ja tuloksiahan on kiva saada.
3. Tämän päivän lenkki koiran kanssa oli parhautta. Aurinko, luonto ja paras ystävä, eli koiruli. :)
4. Tyttöjen ilta ex-tempore meiningillä: käytiin katsomassa tanssiesitys, ravintolassa syömässä ja jatkettiin jutustelua yöhön asti meillä kolmen naisen kesken.
5. Hyvä työkaverini möi minulle vanhan trenssinsä, joka oli aivan priima kunnossa. Sain siis ihanan uuden kevättakin!
Sellaisia kivoja viikolla 8. Nyt painun pehkuihin.
Kivoja asioita....
1. Monet vaatteeni ovat minulle jo niin isoja, että ne eivät enää näytä hyvältä. En ole mitenkään älyttömän paljon laihtunut (tai sanotaanko että en mitenkään dramaattisesti), mutta kyllä näköjään kahdessa kuukaudessa saa tulosta ihan hyvin aikaan, mitä tulee vaatekokoihin. Mutta tämä on siis hyvä juttu. Koska en halua punnita itseäni, ovat vaatteet ainoa mittarini ja tuloksiahan on kiva saada.
2. Sain viettää aikaa oiekin ihastuttavan pikkutytön kanssa pariinkin otteeseen tällä viikolla. Voi miten söpösiä nelivuotiaat ovat. Harmi kun omaa kummityttöä ehtii nähdä niin harvoin...
3. Tämän päivän lenkki koiran kanssa oli parhautta. Aurinko, luonto ja paras ystävä, eli koiruli. :)
4. Tyttöjen ilta ex-tempore meiningillä: käytiin katsomassa tanssiesitys, ravintolassa syömässä ja jatkettiin jutustelua yöhön asti meillä kolmen naisen kesken.
5. Hyvä työkaverini möi minulle vanhan trenssinsä, joka oli aivan priima kunnossa. Sain siis ihanan uuden kevättakin!
Arkena tänä keväänä
Olen suunnitellut arkipäivä postauksen tekemistä, mutta koska ikinä en muista kuvata päiviäni ja toisekseen en töissä oikein voikaan, kirjoittelen nyt hieman yleisemmin siitä, mitä normaaliin arkipäivääni yleensä kuuluu. Arkeni on oikeasti ihan sitä peruskauraa, joten pahoittelut tylsästä kirjoituksesta. :)
Aamulla heräilen noin kello 6.00. Periaatteessa ehtisin nukkua hieman kauemminkin, mutta tykkään lukea aamulehden rauhassa. Aamulla käyn välillä suihkussa, syön aamupalan, luen lehden ja juon kahvia. Arkimeikkiin ja hiustenlaittoon menee maksimissaan varttia, harvoin sitäkään. Joskus laitan hiukset vasta töissä esim. nutturalle, jos on saatava pipo päähän. Mies käyttää koiran yleensä aamuisin ulkona. Töihin suunnataan useimmiten siinä 7.30 aikoihin. Aika usein ollaan nyt menty autolla, mutta nyt kun on taas lämpimämpi on tarkoitus taas kävellä.
Töissä sitten asiakkaita, palavereja, paperitöitä, ajelua kaupungista toiseen välillä ja sellaista. Ei sen ihmeempää. Toki kahvitaukoja työkavereiden kanssa ja juoruilua ystävän kanssa, joka on myös työkaverini. Töitä teen ahkerasti suunnilleen neljään tai hieman yli.
Töistä suuntaan useimmiten suoraan kouluun, eli aikuislukioon, jossa ilta sitten melkein vierähtääkin kokonaan ja kotona olen useimmiten noin kello 20.30 tai myöhemmin, jos kävelen kotiin. Sitten ei kun iltapalaa, koiran käyttö ellei mies sitä ole tehnyt jo. Mies tulee kotiin suoraan töistä lenkittämään ja viihdyttämään meidän hauvelia.
Siinä se ilta sitten olikin. Usein valmistelen seuraavan päivän eväitä, teen koulutehtäviä jne. Nukkumaan siinä kello 22.00-23.00.
Eli kiireistä on arkisin ja viikonloppuisinkin. Yritän ehtiä liikkumaan edes muutaman kerran viikossa. Jos tätä lukupuuhaa ei olisi, liikkuisin noin viisi kertaa viikossa. Nyt yritän käydä pari kertaa viikossa salilla ja lenkittää koiraa joinakin iltoina tai viikonloppuna. Aamuisin olen välillä joogannut ahkerasti ja nyt se olisi tarkoitus saada taas mukaan elämään. Työmatkaliikkuminenkin on oiva lisä ja nyt voisi taas sitäkin ottaa enemmän mukaan. Ainoa hankaluus siinä on se, että töissä haluan käyttää siistejä vaatteita ja jos haluan esim. juosta töihin, olisi mietittävä miten saan kaikki muut vaatteet mukaan... Kaiholla katselen hiihtolatuja koiraa lenkittäessä ja juoksijoita. Tekisi itsekin mieli! Välillä kyllä juostaan koiran kanssa, mutta nyt en ole sitä vähään aikaan tehnyt. Haaveilen puolikkaan juoksemisesta jälleen ensi kesänä, ehkä jonkin muunkin matkan (lyhemmän)...
Ulkona on aivan ihana ilma! Jos koskaan niin tänään pitäisi lähteä hiihtoretkelle! :) Kuvat aamulta ja aamupäivän lenkiltä koiran kanssa.
Nauttikaa auringosta!
Aamulla heräilen noin kello 6.00. Periaatteessa ehtisin nukkua hieman kauemminkin, mutta tykkään lukea aamulehden rauhassa. Aamulla käyn välillä suihkussa, syön aamupalan, luen lehden ja juon kahvia. Arkimeikkiin ja hiustenlaittoon menee maksimissaan varttia, harvoin sitäkään. Joskus laitan hiukset vasta töissä esim. nutturalle, jos on saatava pipo päähän. Mies käyttää koiran yleensä aamuisin ulkona. Töihin suunnataan useimmiten siinä 7.30 aikoihin. Aika usein ollaan nyt menty autolla, mutta nyt kun on taas lämpimämpi on tarkoitus taas kävellä.
Töissä sitten asiakkaita, palavereja, paperitöitä, ajelua kaupungista toiseen välillä ja sellaista. Ei sen ihmeempää. Toki kahvitaukoja työkavereiden kanssa ja juoruilua ystävän kanssa, joka on myös työkaverini. Töitä teen ahkerasti suunnilleen neljään tai hieman yli.
Töistä suuntaan useimmiten suoraan kouluun, eli aikuislukioon, jossa ilta sitten melkein vierähtääkin kokonaan ja kotona olen useimmiten noin kello 20.30 tai myöhemmin, jos kävelen kotiin. Sitten ei kun iltapalaa, koiran käyttö ellei mies sitä ole tehnyt jo. Mies tulee kotiin suoraan töistä lenkittämään ja viihdyttämään meidän hauvelia.
Ei tuhottu latuja vaan tuossa vieressä menee ihan kävelypolku. :)
Siinä se ilta sitten olikin. Usein valmistelen seuraavan päivän eväitä, teen koulutehtäviä jne. Nukkumaan siinä kello 22.00-23.00.
Eli kiireistä on arkisin ja viikonloppuisinkin. Yritän ehtiä liikkumaan edes muutaman kerran viikossa. Jos tätä lukupuuhaa ei olisi, liikkuisin noin viisi kertaa viikossa. Nyt yritän käydä pari kertaa viikossa salilla ja lenkittää koiraa joinakin iltoina tai viikonloppuna. Aamuisin olen välillä joogannut ahkerasti ja nyt se olisi tarkoitus saada taas mukaan elämään. Työmatkaliikkuminenkin on oiva lisä ja nyt voisi taas sitäkin ottaa enemmän mukaan. Ainoa hankaluus siinä on se, että töissä haluan käyttää siistejä vaatteita ja jos haluan esim. juosta töihin, olisi mietittävä miten saan kaikki muut vaatteet mukaan... Kaiholla katselen hiihtolatuja koiraa lenkittäessä ja juoksijoita. Tekisi itsekin mieli! Välillä kyllä juostaan koiran kanssa, mutta nyt en ole sitä vähään aikaan tehnyt. Haaveilen puolikkaan juoksemisesta jälleen ensi kesänä, ehkä jonkin muunkin matkan (lyhemmän)...
Ulkona on aivan ihana ilma! Jos koskaan niin tänään pitäisi lähteä hiihtoretkelle! :) Kuvat aamulta ja aamupäivän lenkiltä koiran kanssa.
Nauttikaa auringosta!
perjantai 24. helmikuuta 2012
Beige inspiraatio
Innostuin kokeilemaan Polyvorea ja tekemään yhden kollaasinkin tänne... Vielä en ihan osaa tätä täysin käyttää, mutta pikkuhiljaa. Minulla on joku beige-kausi meneillään, haluaisin kovasti itselleni useammatkin beiget kengät. Erityisesti etsinnän alla on beiget korkokengät, jotka ovat hyvät jalassa (kohtuullinen korko siis). Niissä aion sitten hääpäiväni viilettää. Beiget kengät sopivat pukuuni paremmin kuin ihan valkeat ja ovat sitten minulla varmasti pitkään käytössä muutenkin. Yhdet yksilöt onkin jo kiikarissa, kunhan vielä pääsisi enemmänkin niitä testailemaan...
torstai 23. helmikuuta 2012
Torstain asu
Asua jälleen. :) Tänään oli keväinen olo ja laitoin jalkaani värikkäät housut ihan vain siksi. Toivat kivasti piristystä. Värikkäät housut varmastikin jakavat mielipiteet, mutta itse pidän niistä kyllä. Sain inspiraation oikeastaan Madeleinen blogista ja nimenomaan alla olevasta kuvasta.
Ja tässä oma versioni, housut ovat hieman oranssimmat oikeasti.
Ulkona päälle tummansininen parka-takki, ruskeat nilkkurit, ruskea laukku ja kaulahuivi sekä hanskat ruskeat myös. Niistä ei kuvaa tällä kertaa. Ballerinoiksi olisi sopineet ruskeat/ beiget paremmin, mutta sellaiset minulta nyt uupuvat. Sellaiset pitäisi saada ostettua kesäksi käyttöön. Ballerinoissa olin koko päivän taas töissä, kun ei tarvinnut minnekään lähteä. On ollut tosi harvinainen työviikko, yleensä joudun liikkumaan kaupungista ja paikasta toiseen jatkuvasti.
Mitäs mieltä asusta ja värikkäistä housuista? Itse voisin hankkia vielä vaikkapa vihreät, pinkit, haalean keltaiset, roosat... :D
Housut ja kauluspaita H&M, neule J Crew, ballerinat Tory Burch (töissä sisällä)
Ulkona päälle tummansininen parka-takki, ruskeat nilkkurit, ruskea laukku ja kaulahuivi sekä hanskat ruskeat myös. Niistä ei kuvaa tällä kertaa. Ballerinoiksi olisi sopineet ruskeat/ beiget paremmin, mutta sellaiset minulta nyt uupuvat. Sellaiset pitäisi saada ostettua kesäksi käyttöön. Ballerinoissa olin koko päivän taas töissä, kun ei tarvinnut minnekään lähteä. On ollut tosi harvinainen työviikko, yleensä joudun liikkumaan kaupungista ja paikasta toiseen jatkuvasti.
Mitäs mieltä asusta ja värikkäistä housuista? Itse voisin hankkia vielä vaikkapa vihreät, pinkit, haalean keltaiset, roosat... :D
keskiviikko 22. helmikuuta 2012
Totuuden äärellä (mieheni äänellä -edition)
Sain Satulta ihanan tunnustuksen, kiitos vielä siitä. :)
1. Minka on aikaansaava ja tarttuu asioihin samantien. Välillä tarttuu liiankin moniin asioihin. Hänessä on sellaista järjestöhenkeä.
En yksinkertaisesti osaa elää ilman tavoitteita ja tekemistä. Gradun valmiiksi saamisen jälkeen luulin, että rakastan sitä vapautta, mikä sitten koittaa. Päinvastoin, ahdistun siitä ajatuksesta, että tämä olisi vain tässä, että ei olisi mitään, mitä kohti mennä. En tiedä myöskään mitään pahempaa, kuin olla vain ja odotella, jos asioille voi tehdä jotain jo nyt!
2. Minka on suorapuheinen, eikä pelkää sanoa sanottavaansa. On myös rehellinen, myös itselleen useimmiten.
Tämä on totta niin hyvässä kuin pahassa. Saan usein suoruudestani kiitosta töissä asiakkailta ja esimiehiltä, mutta välillä joudun siitä syystä myös tulilinjalle. En vain osaa pitää suutani aina kiinni ja sitä ominaisuutta haluan itsessäni kyllä kehittää!
3. Minkalla on hyvä huumorintaju. Välillä hän myös aiheuttaa sanomisillaan komiikkaa ihan vahingossa, tapa on periytynyt hänen äidiltään!
Hehheh... No joo, tämäkin kyllä totta. Pelottaa miten paljon joissain asioissa sitä muistuttaakaan vanhempiaan...
4. Minka on jossain määrin boheemi, taiteellinen ja epäjärjestelmällinen musisoija ja muu piirtelijä.
Rakastan kyllä järjestystä, mutta en edes huomaa, jos esim. tavarat eivät ole paikoillaan. En nyt itseäni mitenkään supertaiteellisena pidä, mutta koko ikäni olen musisoinut erilaisissa kokoonpanoissa ja laulaminen on minulle tärkeää. Piirtäminen ja maalaaminen myös, odotan sitä, että niille on enemmän aikaa, että voisin toteuttaa kaikki taiteelliset unelmat. ;)
5. Luonto on tärkeä Minkalle. Luonnossa liikkuminen koiran kanssa, vaellusreissut, reissut laavuille makkaranapaistoon...
Totta! Lenkkeily luontopoluilla ja hiihtolenkit luonnonhelmassa ovat parasta. Olen aina todella onnellinen ollessani luonnossa. Luonto on muutenkin minulle tärkeä ja haluaisin arjessani olla paljon nykyistä luontoystävällisempi valinnoissani.
6. Minka käyttää vähintään kolmea kahvikuppia päivässä.
Totta tämäkin. Aamulla yhtä kotona, töissä yhtä ja toistakin, joskus jopa kolmatta ja neljättäkin.
7. Minka on todella aamu-uninen ja hänellä on aina kylmä.
Olen tosiaan aamu-uninen, mutta tykkään herätä aikaisin, mikä on hieman ristiriitaista. :D Aamulla en yleensä kykene heti kellon soitua nousemaan vaan hengailen sängyn laidalla muutaman minuutin ennen kuin sitten hitaasti hivuttaudun ylös... Ja minulla on suurimman osan aikaa kylmä!
Sellaisia totuuksia! Jaan tunnustuksen eteenpäin Furille ja Aunelle (blogi suljettu).
1) Kerro linkin kera, kuka lahjoitti sinulle tämän awardin.
2) Kerro seitsemän random-faktaa itsestäsi.
3) Lahjoita tämä sama award 15 blogille/bloggaajalle.
Kerroin miehelle tästä tehtävästä kertoa itsestä seitsemän faktaa ja pyysin miestä kertomaan niitä että saisin inspiraatiota. Sainkin sitten idean tehdä tämä haaste vähän omalla tavallani, eli nämä totuudet ovat tosiaan mieheni minusta kertomia, mutta silti kyllä voin ne itsekin allekirjoittaa. Omat kommenttini löytyvät kursivoituina. :)
En yksinkertaisesti osaa elää ilman tavoitteita ja tekemistä. Gradun valmiiksi saamisen jälkeen luulin, että rakastan sitä vapautta, mikä sitten koittaa. Päinvastoin, ahdistun siitä ajatuksesta, että tämä olisi vain tässä, että ei olisi mitään, mitä kohti mennä. En tiedä myöskään mitään pahempaa, kuin olla vain ja odotella, jos asioille voi tehdä jotain jo nyt!
2. Minka on suorapuheinen, eikä pelkää sanoa sanottavaansa. On myös rehellinen, myös itselleen useimmiten.
Tämä on totta niin hyvässä kuin pahassa. Saan usein suoruudestani kiitosta töissä asiakkailta ja esimiehiltä, mutta välillä joudun siitä syystä myös tulilinjalle. En vain osaa pitää suutani aina kiinni ja sitä ominaisuutta haluan itsessäni kyllä kehittää!
3. Minkalla on hyvä huumorintaju. Välillä hän myös aiheuttaa sanomisillaan komiikkaa ihan vahingossa, tapa on periytynyt hänen äidiltään!
Hehheh... No joo, tämäkin kyllä totta. Pelottaa miten paljon joissain asioissa sitä muistuttaakaan vanhempiaan...
4. Minka on jossain määrin boheemi, taiteellinen ja epäjärjestelmällinen musisoija ja muu piirtelijä.
Rakastan kyllä järjestystä, mutta en edes huomaa, jos esim. tavarat eivät ole paikoillaan. En nyt itseäni mitenkään supertaiteellisena pidä, mutta koko ikäni olen musisoinut erilaisissa kokoonpanoissa ja laulaminen on minulle tärkeää. Piirtäminen ja maalaaminen myös, odotan sitä, että niille on enemmän aikaa, että voisin toteuttaa kaikki taiteelliset unelmat. ;)
5. Luonto on tärkeä Minkalle. Luonnossa liikkuminen koiran kanssa, vaellusreissut, reissut laavuille makkaranapaistoon...
Totta! Lenkkeily luontopoluilla ja hiihtolenkit luonnonhelmassa ovat parasta. Olen aina todella onnellinen ollessani luonnossa. Luonto on muutenkin minulle tärkeä ja haluaisin arjessani olla paljon nykyistä luontoystävällisempi valinnoissani.
6. Minka käyttää vähintään kolmea kahvikuppia päivässä.
Totta tämäkin. Aamulla yhtä kotona, töissä yhtä ja toistakin, joskus jopa kolmatta ja neljättäkin.
7. Minka on todella aamu-uninen ja hänellä on aina kylmä.
Olen tosiaan aamu-uninen, mutta tykkään herätä aikaisin, mikä on hieman ristiriitaista. :D Aamulla en yleensä kykene heti kellon soitua nousemaan vaan hengailen sängyn laidalla muutaman minuutin ennen kuin sitten hitaasti hivuttaudun ylös... Ja minulla on suurimman osan aikaa kylmä!
Sellaisia totuuksia! Jaan tunnustuksen eteenpäin Furille ja Aunelle (blogi suljettu).
tiistai 21. helmikuuta 2012
Dagens 21.2.2012
Hahaa, heti perään toinen samalla aiheella, eli tässä asua tältä päivältä.
Paita on oikeasti ruudullinen, ihan pienenpientä ruutua, näyttää lilalle oikeastaan. Tykkään siitä tosi paljon. Paita on jo viisi vuotta vanha, housut kuusi vuotta sitten hankitut. Itseasiassa löysin ne alennuksella mummoni hautajaisiin, ei mikään hauska muisto sinällään. Housuja tulee käytettyä melko harvoin, koska ne on tosiaan 'siistit', mutta välillä tulee sellainen olo, että juuri ne on saatava jalkaan.
Ps. En näköjään osaa lainkaan poseerata, jalkaterät miten sattuu ja kaikkea. :D
Paita on oikeasti ruudullinen, ihan pienenpientä ruutua, näyttää lilalle oikeastaan. Tykkään siitä tosi paljon. Paita on jo viisi vuotta vanha, housut kuusi vuotta sitten hankitut. Itseasiassa löysin ne alennuksella mummoni hautajaisiin, ei mikään hauska muisto sinällään. Housuja tulee käytettyä melko harvoin, koska ne on tosiaan 'siistit', mutta välillä tulee sellainen olo, että juuri ne on saatava jalkaan.
Housut Marc O'Polo, Paita H&M, Ballerinat (töissä sisällä) Tory Burch, Korvikset Glitter, Vyö Kreikasta
Ps. En näköjään osaa lainkaan poseerata, jalkaterät miten sattuu ja kaikkea. :D
maanantai 20. helmikuuta 2012
Dagens 20.2.2012
Päädyinpä minäkin käyttämään tuota monissa blogeissa ollutta otsikkotyyppiä, joka viittaa asukuviin siltä päivältä. En osaa ruotsia yhtään, tai siis sen mitä nyt koulussa ja opiskellessa oppi väkisin, mutta menköön. :) Pahoitteluni näistä kaikista surkeista kuvista, joita blogissani on, mutta meidän vanha kamera ei toimi, ainoat kuvausvälineet ovat tällä hetkellä iphonet. Eikä uusi kamera ole ihan heti ostoslistallakaan.
No mutta, näilä mennään. Varsinkin alempi kuva on surkea, mutta onpahan vähän enemmän katseltavaa.
No mutta, näilä mennään. Varsinkin alempi kuva on surkea, mutta onpahan vähän enemmän katseltavaa.
Neulemekko on tuollainen löysä joka puolelta, hihoista ja muuten. Sitä on pakko hieman kiriä kiinni, ettei olisi niin säkki. Kaulassa kissamainen huivi. Kenkinä tuossa saappaat, mutta töissä olin sisällä koko päivän ja silloin jalassa ballerinat. Kenkiä lukuunottamatta kaikki taitaa olla H&M:ltä.
Mitäs sanotte, kiinnostaako tällaiset huonolaatuiset asukuvat? Itse blogeissa pidän niistä kovasti inspiraation takia. En pidä omaa tyyliäni mitenkään erityisenä, mutta jos kerran itse tykkään muiden blogeissa näistä, niin miksipä ei tekisi niitä itsekin. :)
Nyt syömään ja laskemaan fysiikkaa.
sunnuntai 19. helmikuuta 2012
Viikon 7 kivat
Tämä viikko on vierähtänyt ohi nopeaakin nopeammin! Sanoisin ehkä jopa, etä liian nopeasti, kaikki (kuten pääsykokeet) on aina lähempänä ja lähempänä.
Tällä viikolla oli kivoja asioita paljonkin, tässä niistä pieni kokoelma:
1. Ostin hääpukuni! Tarvitseeko tätä edes perustella enemmän?
2. Sain lahjakortin hierontaan ystävänpäivälahjaksi. Ihanaa, rentoutusta tässä kyllä kaipaakin.
3. Yhteisestä harrastuksesta tuttu kaveri laittoi viikolla viestiä ja tapasimme lauantaina. Oli ihana nähdä häntä ja pientä tytärtään ja vaihtaa kuulumisia.
4. Töissä tuli sellainen olo, että oma työ on ollut asiakkaiden elämässä merkityksellistä. Olen saanut nimenomaan asiakkailtani hyvää palautetta tällä viikolla, ihan pyytämättä. Välillä tuntuu että työstä ei ole mitään hyötyä, mutta sitten taas onnistumiset piristää kummasti!
5. Eilen vietettiin iltaa ystäväpariskunnan luona. Koirakin oli mukana leikkimässä heidän koirien kanssa. Kivaa oli kaikilla.
6. Ostin tulppaaneja piristämään kotia. Rakastan kukkia, vaikken niitä osaa hoitaa.
Tällä viikolla oli kivoja asioita paljonkin, tässä niistä pieni kokoelma:
1. Ostin hääpukuni! Tarvitseeko tätä edes perustella enemmän?
2. Sain lahjakortin hierontaan ystävänpäivälahjaksi. Ihanaa, rentoutusta tässä kyllä kaipaakin.
3. Yhteisestä harrastuksesta tuttu kaveri laittoi viikolla viestiä ja tapasimme lauantaina. Oli ihana nähdä häntä ja pientä tytärtään ja vaihtaa kuulumisia.
4. Töissä tuli sellainen olo, että oma työ on ollut asiakkaiden elämässä merkityksellistä. Olen saanut nimenomaan asiakkailtani hyvää palautetta tällä viikolla, ihan pyytämättä. Välillä tuntuu että työstä ei ole mitään hyötyä, mutta sitten taas onnistumiset piristää kummasti!
5. Eilen vietettiin iltaa ystäväpariskunnan luona. Koirakin oli mukana leikkimässä heidän koirien kanssa. Kivaa oli kaikilla.
6. Ostin tulppaaneja piristämään kotia. Rakastan kukkia, vaikken niitä osaa hoitaa.
Toivottavasti kaikilla on ollut virkistävä viikonloppu! Ihanaa sunnuntai-iltaa kaikille. :)
lauantai 18. helmikuuta 2012
Ihana Portia de Rossi!
Sain juuri luetuksi erään kirjan, joka herätti paljon tunteita. Teos, jota lukiessa on välillä surullinen, välillä iloinen, ei voi olla huono ja tätä Portia de Rossin kirjoittama kirja Unbearable lightness, A story of loss and gain mielestäni on. Teoksessa de Rossi kertoo kamppailustaan oman seksuaalisuutensa, minä-kuvansa ja syömishäiriönsä kanssa. Teos on hyvin avoin ja uskaliaskin ja siitä huokuu tunne siitä, että kertoja on nyt sinut itsensä kanssa. De Rossi kertoo objektiivisestikin ne asiat, mistä ongelmat juontavat juurensa, muttei syyttele muita.
Portia de Rossi tuli tunnetuksi Ally McBeal sarjan Nellynä. Itsekin aikoinaan sarjaa seurasin ja muistan pohtineeni sen näyttelijöiden langanlaihoja olemuksia. Muuten en muista asiaa juuri pohtineeni, vaikka fanitinkin kovasti päänäyttelijä Calista Flockfartia tuolloin. Tai lähinnä varmaankin hänen roolihahmoaan ja roolihahmon vaatteita, halusin tuolloin kovasti lakimieheksi niiden vaatteiden takia. :D Kirjassaan de Rossi kertoo tuntemuksistaan sarjaan liittyen, sillä moni ongelma ja niiden kulminoituminen erittäin pahaan syömishäiriöön liittyy julkisuuteen, joka seurasi sarjasta. De Rossi varoo kuitenkin kertomasta sarjan muista näyttelijöistä mitään henkilökohtaista; ehkä hän ei lakisyistä voinut ja ehkä hän ei edes juuri tuntenut muita näyttelijöitä, sillä sellaisenkin kuvan kirja antaa.
Kirja herättää surua siitä, miksi joku joutuu kokemaan tuollaisia tunteita. Kaikkien pitäisi tuntea tulevansa hyväksytyksi sellaisena kuin on. Kaikkien tulisi saada elää, varsinkin lapsina, ulkonäköhuolista vapaata elämää; terveyden pitäisi riittää. En halua paljastaa kirjasta liikaa, mutta moni asia de Rossinkin elämässä juontaa kirjan mukaan hänen lapsuudestaan ja kokemuksistaan silloin. Lapsuuden traumat vaikuttavat pitkään ja ne on kohdattava ja hyväksyttävä jotta niistä voi päästää irti.
Portia de Rossi meni muutaman vuosi sitten naimisiin Ellen DeGeneresin kanssa. Vaikuttaa siltä, että pariskunta on onnellinen ja on hienoa, että de Rossi on saanut vaikean elämänvaiheensa päätöksen. Olen todella onnellinen pariskunnan puolesta varsinkin luettuani kirjan; nyt ymmärrän vähän paremmin, millaisia tunteita ihmiset kokevat liittyen myös seksuaaliseen identiteettiinsä.
Kirjaa ei tietääkseni ole suomennettu ja luin sen siis alkuperäiskielellä englanniksi. Tilasin kirjan pokkarina netistä, sitä löytyy monien nettikirjakauppojen (esim. adlibris) valikoimista, omani ostin Amazon.comista. Voin lämpimästi suositella tätä teosta, sillä se on avoin ja hyvä kuvaus julkisuudesta, syömishäiriöstä, hyväksynnän hakemisesta ja onnen löytämisestä.
Ensimmäistä kuvaa lukuunottamatta kuvat google kuvahausta.
Portia de Rossi tuli tunnetuksi Ally McBeal sarjan Nellynä. Itsekin aikoinaan sarjaa seurasin ja muistan pohtineeni sen näyttelijöiden langanlaihoja olemuksia. Muuten en muista asiaa juuri pohtineeni, vaikka fanitinkin kovasti päänäyttelijä Calista Flockfartia tuolloin. Tai lähinnä varmaankin hänen roolihahmoaan ja roolihahmon vaatteita, halusin tuolloin kovasti lakimieheksi niiden vaatteiden takia. :D Kirjassaan de Rossi kertoo tuntemuksistaan sarjaan liittyen, sillä moni ongelma ja niiden kulminoituminen erittäin pahaan syömishäiriöön liittyy julkisuuteen, joka seurasi sarjasta. De Rossi varoo kuitenkin kertomasta sarjan muista näyttelijöistä mitään henkilökohtaista; ehkä hän ei lakisyistä voinut ja ehkä hän ei edes juuri tuntenut muita näyttelijöitä, sillä sellaisenkin kuvan kirja antaa.
Kirja herättää surua siitä, miksi joku joutuu kokemaan tuollaisia tunteita. Kaikkien pitäisi tuntea tulevansa hyväksytyksi sellaisena kuin on. Kaikkien tulisi saada elää, varsinkin lapsina, ulkonäköhuolista vapaata elämää; terveyden pitäisi riittää. En halua paljastaa kirjasta liikaa, mutta moni asia de Rossinkin elämässä juontaa kirjan mukaan hänen lapsuudestaan ja kokemuksistaan silloin. Lapsuuden traumat vaikuttavat pitkään ja ne on kohdattava ja hyväksyttävä jotta niistä voi päästää irti.
Portia de Rossi meni muutaman vuosi sitten naimisiin Ellen DeGeneresin kanssa. Vaikuttaa siltä, että pariskunta on onnellinen ja on hienoa, että de Rossi on saanut vaikean elämänvaiheensa päätöksen. Olen todella onnellinen pariskunnan puolesta varsinkin luettuani kirjan; nyt ymmärrän vähän paremmin, millaisia tunteita ihmiset kokevat liittyen myös seksuaaliseen identiteettiinsä.
Kirjaa ei tietääkseni ole suomennettu ja luin sen siis alkuperäiskielellä englanniksi. Tilasin kirjan pokkarina netistä, sitä löytyy monien nettikirjakauppojen (esim. adlibris) valikoimista, omani ostin Amazon.comista. Voin lämpimästi suositella tätä teosta, sillä se on avoin ja hyvä kuvaus julkisuudesta, syömishäiriöstä, hyväksynnän hakemisesta ja onnen löytämisestä.
Ensimmäistä kuvaa lukuunottamatta kuvat google kuvahausta.
sunnuntai 12. helmikuuta 2012
Viikon 6 kivat
Vaikka viikko mennyt viikko oli raskas, halusin kuitenkin muistella myös ne kivat asiat tästä viikosta.
1. Varasin itselleni hääpuvun ja käyn ensi viikolla katsomassa sitä jälleen. Puku olisi vieläpä edullinen, olin valmis maksamaan tuplasti! Häävalmistelut etenevät siis normaalissa uomissaan kaikesta huolimatta.
2. Pidin lauantaina tankkauspäivän syömisessä, joka oli ohjeistettu FitFarmin puolesta. Päätin kuitenkin käydä ulkona syömässä ja nauttia laskiaispullan (joka oli harmi kyllä kuiva). Nyt taas ollaan takaisin ruodussa ja se tuntuu hyvälle.
3. Kävin tänään talven ensimmäisellä jäälenkillä koiran kanssa. Kun koira on onnellinen, olen minäkin onnellinen.
4. Sain yhden kirjan luettua, siitä lisää myöhemmin. Pitkästä aikaa kirja, joka todella herätti tunteita!
5. Hoidin kotimme viherkasveja vaihtamalla mullat ja ostinpa yhden uuden ruukunkin. Olen tosi huono kukkien ja muiden kanssa, mutta yritän kuitenkin pitää kasvit edes hengissä.
Sellaista tälle viikolle. Nyt on eväät pakattuna huomiselle, vielä vaatteet valmiiksi ja kello herättämään ajoissa, sillä suuntaan aamulla salille.
Hyvää yötä!
1. Varasin itselleni hääpuvun ja käyn ensi viikolla katsomassa sitä jälleen. Puku olisi vieläpä edullinen, olin valmis maksamaan tuplasti! Häävalmistelut etenevät siis normaalissa uomissaan kaikesta huolimatta.
2. Pidin lauantaina tankkauspäivän syömisessä, joka oli ohjeistettu FitFarmin puolesta. Päätin kuitenkin käydä ulkona syömässä ja nauttia laskiaispullan (joka oli harmi kyllä kuiva). Nyt taas ollaan takaisin ruodussa ja se tuntuu hyvälle.
3. Kävin tänään talven ensimmäisellä jäälenkillä koiran kanssa. Kun koira on onnellinen, olen minäkin onnellinen.
4. Sain yhden kirjan luettua, siitä lisää myöhemmin. Pitkästä aikaa kirja, joka todella herätti tunteita!
5. Hoidin kotimme viherkasveja vaihtamalla mullat ja ostinpa yhden uuden ruukunkin. Olen tosi huono kukkien ja muiden kanssa, mutta yritän kuitenkin pitää kasvit edes hengissä.
Sellaista tälle viikolle. Nyt on eväät pakattuna huomiselle, vielä vaatteet valmiiksi ja kello herättämään ajoissa, sillä suuntaan aamulla salille.
perjantai 10. helmikuuta 2012
Ennakkoluuloja poistamassa
Kirjoittelin tätä postausta jo aiemmin valmiiksi, joten se tulee ajastettuna.
Pääasiassa en ole mitenkään ennakkoluuloinen ihminen, mutta muutama ennakkoluulo tuntuu sisäänrakennetulta. Näistä yksi on epäluulo Yhdysvaltoja ja kaikkia yhdysvaltalaisia kohtaan. Olen, myönnettäköön, yleistänyt ja ajatellut (kärjistetysti) kaikkien jenkkien olevan pinnallisia, materialisteja, kulutushulluja, planeetan tuhoajia ja ties mitä. Niin kuin itse olisin parempi. Tai tuntisin ihan joka ikisen jenkin (joita on vain noin 310 miljoonaa) ja voisin siksi sanoa heistä kaikista jotain.
Viime kesän reissu jenkkilään ei suoraan poistanut ennakkoluulojani, mutta avasi kyllä silti silmiäni paljon. Kulutusjuhlaahan siellä elämä on ja energiaa tuhlataan aivan mielettömät määrät. Mutta ihmismassatkin ovat aivan käsittämättömät ja olisi mahdoton laittaa kaikki yksilöt samaan kategoriaan toistensa kanssa. Siksi olenkin ihan tietoisesti etsinyt luettavakseni ihan tavallisten amerikkalaisten blogeja ja yllätys yllätys, olen pitänyt niistä kovasti! Moni blogi on sellainen, joita lukiessa nauraa ihan ääneen oivaltaville jutuille, toisissa on paljon asiallistakin asiaa ja joitakin on hauska seurata ihan vain siksi, että näkee miten muualla eletään. Etsin jatkuvasti uusiakin blogeja luettavakseni, mutta tässä teille vinkkinä muutama, jos satutte innostumaan.
Yhteistä näille blogeille on se, että niissä on keskitytty liikuntaan ja osassa myös ruokaan. Kirjoittajat ovat nuoria tai nuorehkoja naisia, suunnilleen itseni ikäisiä, hieman nuorempia tai vanhempia. Yllättävän moni on myös naimisissa. Tai tiedä häntä onko se yllättävää, mutta minut yllätti se tapa, miten parisuhde tuodaan blogeissa esiin. Moni blogaaja on myös uskonnollinen ja tuo sitäkin esiin kirjoituksissaan aina välillä. On mormonia ja kristittyä. Mielenkiintoista siis, olen itse ollut aina kiinnostunut erilaisista uskonnoista ja niiden kulttuurisesta ilmentymisestä. Blogaajat kirjoittavat pääsääntöisesti positiivisesti, mutta vaikeitakin aiheita sivutaan. Kaikki ei ole vain kuorta, vaan vaikeatkin asiat nostetaan pöydälle.
Adrian kirjoittaa blogissaan My 26.2 mile long journey -ensimmäiselle maratonille treenamisestaan ja painonpudotuksestaan sekä terveellisen ruokasuhteen löytämisestä. Adrian kirjoittaa avoimesti onnistumisistaan ja ongelmistaan, vaikka se ei aina tunnu helpolta. Hän myös varoittaa siitä, että laihdutus saattaa mennä liian pitkälle, kuten hänelläkin aluksi. Itse pidän Adrianin tavasta kirjoittaa asioista ja tsempata muita. Olen lukenut hänen blogiaan jo jonkin aikaa ja on ollut hauska nähdä sen kasvaminen.
Hungry Runner Girl, eli Janae, on 25-vuotias opettaja Utahista. Hän juoksee ja syö, kuten blogin nimikin kertoo. Eli paljon on juttua treeneistä ja ruoasta, mutta myös muusta, kuten perheestä ja hänen miehestään. Kirjoitustyyli on kivan positiivinen ja hauska, suosittelen. Tosin aina kun tätä lukee, tulee nälkä!
Skinny Runner -blogi on minulle melko uusi tuttavuus, mutta loistava sellainen! Kirjoittaja ei ota itseään liian vakavasti, mutta kertoo kuitenkin myös ihan oikeatakin asiaa välillä, tai ehkä aika useinkin.
Not so domesticated -blogia kirjoittelee 28-vuotias Kristen, joka on lähiaikoina mennyt naimisiin ja kertoilee sitten elämästään miehensä kanssa. Hän ei kertomansa mukaan ole mikään kodinhengetär, mutta yrittää kuitenkin. Hän on opiskellut psykologiaa ja työskennellyt koulussa. Blogissa on pariskunnan elämään monelta kantilta, treeniä, ruokaa, arkea.
Ash & Diz -blogi on myös melko uusi seurattavien listalla. Tätä luen ihan silkasta uteliaisuudesta, sillä kirjoittaja Ashley on Hungry runner girl -blogin kirjoittajan kaveri. Öh, no en siis siksi lue tätä (ainakaan pelkästään), vaan satuin löytämään blogin siksi ja haluan tutustua tähänkin blogiin josko se olisi saman tyyppinen kun tuo HRG.
Colorado Gal taas kirjoittelee elämästään Coloradossa. On tosi inspiroivaa lukea aktiivisen ihmisen elämästä ja tekemisistä; voisin itse lähteä moneen juttuun mukaan, joissa kirjoittaja on! Kateeksi käy monesti, mutta mikäpä estäisi minua suuntaamasta samoihin juttuihin?
Ja sitten vielä kaikkein uusin tuttavuus, eli My food and fitness diaries -blogi. Vielä en osaa sanoa paljoakaan tästä, mutta kivalle vaikuttaa! :)
Mielelläni etsin aina uusia blogeja luettavaksi, sillä aina on hienoa lukea muiden tavasta elävää ja ottaa siitä itselleenkin oppia. Jospa muutkin löytävät näistä uusia seurattavia. Ehkäpä yritän etsiä itselleni myös muun maalaisia blogeja luettavakseni. Kivoista blogeista otetaan vinkkejä vastaan!
Ainiin, lainasin kuvat blogeista suoraan, linkit löytyvät kuvien alta.
Pääasiassa en ole mitenkään ennakkoluuloinen ihminen, mutta muutama ennakkoluulo tuntuu sisäänrakennetulta. Näistä yksi on epäluulo Yhdysvaltoja ja kaikkia yhdysvaltalaisia kohtaan. Olen, myönnettäköön, yleistänyt ja ajatellut (kärjistetysti) kaikkien jenkkien olevan pinnallisia, materialisteja, kulutushulluja, planeetan tuhoajia ja ties mitä. Niin kuin itse olisin parempi. Tai tuntisin ihan joka ikisen jenkin (joita on vain noin 310 miljoonaa) ja voisin siksi sanoa heistä kaikista jotain.
Viime kesän reissu jenkkilään ei suoraan poistanut ennakkoluulojani, mutta avasi kyllä silti silmiäni paljon. Kulutusjuhlaahan siellä elämä on ja energiaa tuhlataan aivan mielettömät määrät. Mutta ihmismassatkin ovat aivan käsittämättömät ja olisi mahdoton laittaa kaikki yksilöt samaan kategoriaan toistensa kanssa. Siksi olenkin ihan tietoisesti etsinyt luettavakseni ihan tavallisten amerikkalaisten blogeja ja yllätys yllätys, olen pitänyt niistä kovasti! Moni blogi on sellainen, joita lukiessa nauraa ihan ääneen oivaltaville jutuille, toisissa on paljon asiallistakin asiaa ja joitakin on hauska seurata ihan vain siksi, että näkee miten muualla eletään. Etsin jatkuvasti uusiakin blogeja luettavakseni, mutta tässä teille vinkkinä muutama, jos satutte innostumaan.
Yhteistä näille blogeille on se, että niissä on keskitytty liikuntaan ja osassa myös ruokaan. Kirjoittajat ovat nuoria tai nuorehkoja naisia, suunnilleen itseni ikäisiä, hieman nuorempia tai vanhempia. Yllättävän moni on myös naimisissa. Tai tiedä häntä onko se yllättävää, mutta minut yllätti se tapa, miten parisuhde tuodaan blogeissa esiin. Moni blogaaja on myös uskonnollinen ja tuo sitäkin esiin kirjoituksissaan aina välillä. On mormonia ja kristittyä. Mielenkiintoista siis, olen itse ollut aina kiinnostunut erilaisista uskonnoista ja niiden kulttuurisesta ilmentymisestä. Blogaajat kirjoittavat pääsääntöisesti positiivisesti, mutta vaikeitakin aiheita sivutaan. Kaikki ei ole vain kuorta, vaan vaikeatkin asiat nostetaan pöydälle.
Adrian kirjoittaa blogissaan My 26.2 mile long journey -ensimmäiselle maratonille treenamisestaan ja painonpudotuksestaan sekä terveellisen ruokasuhteen löytämisestä. Adrian kirjoittaa avoimesti onnistumisistaan ja ongelmistaan, vaikka se ei aina tunnu helpolta. Hän myös varoittaa siitä, että laihdutus saattaa mennä liian pitkälle, kuten hänelläkin aluksi. Itse pidän Adrianin tavasta kirjoittaa asioista ja tsempata muita. Olen lukenut hänen blogiaan jo jonkin aikaa ja on ollut hauska nähdä sen kasvaminen.
Skinny Runner -blogi on minulle melko uusi tuttavuus, mutta loistava sellainen! Kirjoittaja ei ota itseään liian vakavasti, mutta kertoo kuitenkin myös ihan oikeatakin asiaa välillä, tai ehkä aika useinkin.
Not so domesticated -blogia kirjoittelee 28-vuotias Kristen, joka on lähiaikoina mennyt naimisiin ja kertoilee sitten elämästään miehensä kanssa. Hän ei kertomansa mukaan ole mikään kodinhengetär, mutta yrittää kuitenkin. Hän on opiskellut psykologiaa ja työskennellyt koulussa. Blogissa on pariskunnan elämään monelta kantilta, treeniä, ruokaa, arkea.
Ash & Diz -blogi on myös melko uusi seurattavien listalla. Tätä luen ihan silkasta uteliaisuudesta, sillä kirjoittaja Ashley on Hungry runner girl -blogin kirjoittajan kaveri. Öh, no en siis siksi lue tätä (ainakaan pelkästään), vaan satuin löytämään blogin siksi ja haluan tutustua tähänkin blogiin josko se olisi saman tyyppinen kun tuo HRG.
Colorado Gal taas kirjoittelee elämästään Coloradossa. On tosi inspiroivaa lukea aktiivisen ihmisen elämästä ja tekemisistä; voisin itse lähteä moneen juttuun mukaan, joissa kirjoittaja on! Kateeksi käy monesti, mutta mikäpä estäisi minua suuntaamasta samoihin juttuihin?
Ja sitten vielä kaikkein uusin tuttavuus, eli My food and fitness diaries -blogi. Vielä en osaa sanoa paljoakaan tästä, mutta kivalle vaikuttaa! :)
Mielelläni etsin aina uusia blogeja luettavaksi, sillä aina on hienoa lukea muiden tavasta elävää ja ottaa siitä itselleenkin oppia. Jospa muutkin löytävät näistä uusia seurattavia. Ehkäpä yritän etsiä itselleni myös muun maalaisia blogeja luettavakseni. Kivoista blogeista otetaan vinkkejä vastaan!
Ainiin, lainasin kuvat blogeista suoraan, linkit löytyvät kuvien alta.
Tämä viikko
Tämä viikko on koetellut kovasti. Kaikesta selvitään ja huonotkin asiat ovat osa elämää. Tällä viikolla, samana päivänä, kaksi sukulaistamme nukkui pois. Erityisen läheisiä he olivat omille rakkailleni ja ikävä jää elämään, kauniit muistot myös. Iltaisin on sytytetty kynttilä heidän muistokseen, katsottu kuvia, muisteltu. Heillä oli hyvät elämät, ajattelen.
Sain myös muistutuksen siitä, että ystävät ovat harvinainen luonnonvara, näin ystävänpäivän allakin. On vaikeaa, kun ihminen, ystävä, johon luotit ja uskoit, pyysit kaasoksikin, tekee jotain aivan kamalaa. Eiväthän ne hyvät asiat minnekään katoa, mutta se tekeekin kaikesta vielä kipeämpää. En tiedä, korjaako aika koskaan haavat. En halua riidellä, koska se ei auta mitään. Enää ei ole oikein sanojakaan. Onneksi tiedän mitä minä olen ja uskon itseeni enkä anna tämän lannistaa.
Suru on kulkenut mukana tällä viikolla.
Sain myös muistutuksen siitä, että ystävät ovat harvinainen luonnonvara, näin ystävänpäivän allakin. On vaikeaa, kun ihminen, ystävä, johon luotit ja uskoit, pyysit kaasoksikin, tekee jotain aivan kamalaa. Eiväthän ne hyvät asiat minnekään katoa, mutta se tekeekin kaikesta vielä kipeämpää. En tiedä, korjaako aika koskaan haavat. En halua riidellä, koska se ei auta mitään. Enää ei ole oikein sanojakaan. Onneksi tiedän mitä minä olen ja uskon itseeni enkä anna tämän lannistaa.
Suru on kulkenut mukana tällä viikolla.
sunnuntai 5. helmikuuta 2012
Viikon 5 kivat
Ajattelinpa aloittaa edellisen kirjoituksen "innoittamana" tällaisen oman sarjan, johon kokoan kuluneelta viikolta kivoja asioita, jotka ovat ilhaduttaneet itseäni.
1. Äitini sai ansaitsemansa palkankorotuksen - joskin ihan pienen - asiallisen 'taistelun' jälkeen. Olen tosi iloinen hänen puolestaan, koska uusien työtehtävien myötä vastuu lisääntyi ja on hienoa, että se myös näkyy konkreettisestikin.
2. Olen iloinen, kun sain laskettua erään vaativan fysiikan tehtävän. Vielä olisi paljon, paljon laskettavaa, mutta kun yksikin juttu menee putkeen, tuntuu aina vähän paremmalle. Välillä kun meinaa epäusko iskeä.
3. Sain iloita retkestä rantaan kaverini ja koiriemme kanssa. Onko parempaa kuin katsella onnellisia koiria juoksemassa sydämensä kyllyydestä? Kova pakkanen, lämmin mieli. :)
4. Takkatuli on lämmittänyt lähes joka ilta.
5. Perjantaina vietettiin ystäväni kanssa perinteinen salille ja saunaan -ilta ja parannettiin samalla maailmaa. Nyt kun aika on kortilla, on hetket ystävien kanssa kultaakin kalliimpia.
6. Eräs ystäväni sai kuulla päässeensä uuteen virkaan ja olen todella onnellinen hänen puolestaan, myös hänen miehensä työasiat selkiytyivät.
Mites muiden viikko on kulunut?
1. Äitini sai ansaitsemansa palkankorotuksen - joskin ihan pienen - asiallisen 'taistelun' jälkeen. Olen tosi iloinen hänen puolestaan, koska uusien työtehtävien myötä vastuu lisääntyi ja on hienoa, että se myös näkyy konkreettisestikin.
2. Olen iloinen, kun sain laskettua erään vaativan fysiikan tehtävän. Vielä olisi paljon, paljon laskettavaa, mutta kun yksikin juttu menee putkeen, tuntuu aina vähän paremmalle. Välillä kun meinaa epäusko iskeä.
3. Sain iloita retkestä rantaan kaverini ja koiriemme kanssa. Onko parempaa kuin katsella onnellisia koiria juoksemassa sydämensä kyllyydestä? Kova pakkanen, lämmin mieli. :)
4. Takkatuli on lämmittänyt lähes joka ilta.
5. Perjantaina vietettiin ystäväni kanssa perinteinen salille ja saunaan -ilta ja parannettiin samalla maailmaa. Nyt kun aika on kortilla, on hetket ystävien kanssa kultaakin kalliimpia.
6. Eräs ystäväni sai kuulla päässeensä uuteen virkaan ja olen todella onnellinen hänen puolestaan, myös hänen miehensä työasiat selkiytyivät.
Mites muiden viikko on kulunut?
lauantai 4. helmikuuta 2012
Jo saa riittää!
Pakkanen nimittäin. Mun puolesta. Talvi on ihan jees ja ulkona on kaunista mutta ei näitä pakkasia enää jaksa. Jos et siis jaksa lukea marmatusta säästä (jolle kukaan ei valituksesta huolimatta voi mitään) suosittelen skippaamaan. ;) Seuraavat sisältää melkoista pienten asioiden liioittelua!
Ensinnäkin meillä on töissä koko ajan kylmä. Rakennus on kyllä ihan moderni, mutta jostain syystä sinne on asennettu ilmastoinnin kautta sellainen lämpötila, joka on aina liian kylmä. Siis kesällä ja talvella. Ja talvella vielä vähän vetääkin ikkunoista. HYRRRR! On meillä kotonakin kylmä ja varaavatakka lämpiää joka päivä. Tai siis mies lämmittää, auta armias kun se on ollut pari päivää nytkin työreissulla niin meinattiin koiran kanssa jäätyä kotiin, kun en ehtinyt alkaa itse takkaa lämmittämään (ja rehellisyyden nimissä en ole tänä talvena sitä itse kertaakaan lämmittänyt, joten taidotkaan ei ole ne parhaimmat).
Toisekseen autojen kanssa taistelu. Minulla on lämpöpaikka autolle töissä, mikä tarkoittaa että minun pitää sitten kuskata miestä, vaikka tosiasiassa meidän aikataulut menisi niin, että minä jään töistä suoraan kouluun.... Ihan hirveä härdelli, kun ilman autoakaan ei voida liikkua tavaramäärän ja koiran takia. Työpaikankin autot ovat jatkuvasti jäässä eikä kukaan (no en minäkään) saa ostetuksi niiden pistokkeisiin termostaattia, jolloin ne lämpiäisivät valmiiksi. Siinäpä sitten kiireessä ne lämpöön tunniksi, mikä on kyllä ihan liian vähän.
Ja ehkä suurin ärsytys. Vaatteet. Mitkään vaatteet eivät tunnu kivoilta tai edes tarpeeksi lämpimiltä noihin keleihin. Jos pitäisikin vain mennä autolle ja autolta töihin, niin olisi helpompaa pukeutua. Mutta kun on pakko kävellä ainakin jonkin matkaa päivittäin, niin tarvitsee sitä lämmintä vaatetta. Oman vaatekaapin rajallisuus tulee äkkiä esiin: minulla ei ole lämpimiä siistejä vaatteita, siis sellaisia, joita oikeasti haluaisin käyttää töissä. Joka päivä on huono vaatepäivä. Tiedättekö sen tunteen, kun on koko päivän epämukava olla niissä vaatteissa, jotka aamulla valitsi päälleen. Mulla tämä tunne on kestänyt koko pakkasten ajan. No eipä näy sinä aikana täällä ainakaan vaatepostauksia. ;)
Niin ja koiran kanssa lenkkeily sitten. Se on haastavaa kyllä näillä keleillä, kun itseä paleltaa, koiraa ei. Paitsi tassuja aristaa se verran, että vähän pitää ylhäällä jos teloo sitä kovaan jääkikkareeseen. Eli koiraparka ei saa tarpeeksi liikuntaa näillä keleillä ja se harmittaa. Postauksen kuvat tältä viikolta kun lenkiltä koiran kanssa. Ja meidän koira ei siis ole ylipainoinen, vaan sillä on oikeasti noin paksu turkki. :)
Siinäpä oli valitusta lauantaiaamuun. Kirjoitettuani nuo ärsytys helpotti kummasti. Pitää olla iloinen siitä, että omat ärsytyksen kohteet ovat noin pieniä. Ehkä pitäisi kirjoittaa vastapainoksi jonkinlainen viikon parhaat asiat -lista. :)
Pakkasrikasta lauantaita teille!
Ps. Millaisia ajatuksia pakkanen herättää teissä?
Ensinnäkin meillä on töissä koko ajan kylmä. Rakennus on kyllä ihan moderni, mutta jostain syystä sinne on asennettu ilmastoinnin kautta sellainen lämpötila, joka on aina liian kylmä. Siis kesällä ja talvella. Ja talvella vielä vähän vetääkin ikkunoista. HYRRRR! On meillä kotonakin kylmä ja varaavatakka lämpiää joka päivä. Tai siis mies lämmittää, auta armias kun se on ollut pari päivää nytkin työreissulla niin meinattiin koiran kanssa jäätyä kotiin, kun en ehtinyt alkaa itse takkaa lämmittämään (ja rehellisyyden nimissä en ole tänä talvena sitä itse kertaakaan lämmittänyt, joten taidotkaan ei ole ne parhaimmat).
Toisekseen autojen kanssa taistelu. Minulla on lämpöpaikka autolle töissä, mikä tarkoittaa että minun pitää sitten kuskata miestä, vaikka tosiasiassa meidän aikataulut menisi niin, että minä jään töistä suoraan kouluun.... Ihan hirveä härdelli, kun ilman autoakaan ei voida liikkua tavaramäärän ja koiran takia. Työpaikankin autot ovat jatkuvasti jäässä eikä kukaan (no en minäkään) saa ostetuksi niiden pistokkeisiin termostaattia, jolloin ne lämpiäisivät valmiiksi. Siinäpä sitten kiireessä ne lämpöön tunniksi, mikä on kyllä ihan liian vähän.
Ja ehkä suurin ärsytys. Vaatteet. Mitkään vaatteet eivät tunnu kivoilta tai edes tarpeeksi lämpimiltä noihin keleihin. Jos pitäisikin vain mennä autolle ja autolta töihin, niin olisi helpompaa pukeutua. Mutta kun on pakko kävellä ainakin jonkin matkaa päivittäin, niin tarvitsee sitä lämmintä vaatetta. Oman vaatekaapin rajallisuus tulee äkkiä esiin: minulla ei ole lämpimiä siistejä vaatteita, siis sellaisia, joita oikeasti haluaisin käyttää töissä. Joka päivä on huono vaatepäivä. Tiedättekö sen tunteen, kun on koko päivän epämukava olla niissä vaatteissa, jotka aamulla valitsi päälleen. Mulla tämä tunne on kestänyt koko pakkasten ajan. No eipä näy sinä aikana täällä ainakaan vaatepostauksia. ;)
Niin ja koiran kanssa lenkkeily sitten. Se on haastavaa kyllä näillä keleillä, kun itseä paleltaa, koiraa ei. Paitsi tassuja aristaa se verran, että vähän pitää ylhäällä jos teloo sitä kovaan jääkikkareeseen. Eli koiraparka ei saa tarpeeksi liikuntaa näillä keleillä ja se harmittaa. Postauksen kuvat tältä viikolta kun lenkiltä koiran kanssa. Ja meidän koira ei siis ole ylipainoinen, vaan sillä on oikeasti noin paksu turkki. :)
Siinäpä oli valitusta lauantaiaamuun. Kirjoitettuani nuo ärsytys helpotti kummasti. Pitää olla iloinen siitä, että omat ärsytyksen kohteet ovat noin pieniä. Ehkä pitäisi kirjoittaa vastapainoksi jonkinlainen viikon parhaat asiat -lista. :)
Pakkasrikasta lauantaita teille!
Ps. Millaisia ajatuksia pakkanen herättää teissä?
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)