Sivut

perjantai 10. helmikuuta 2012

Tämä viikko

Tämä viikko on koetellut kovasti. Kaikesta selvitään ja huonotkin asiat ovat osa elämää. Tällä viikolla, samana päivänä, kaksi sukulaistamme nukkui pois. Erityisen läheisiä he olivat omille rakkailleni ja ikävä jää elämään, kauniit muistot myös. Iltaisin on sytytetty kynttilä heidän muistokseen, katsottu kuvia, muisteltu. Heillä oli hyvät elämät, ajattelen.


Sain myös muistutuksen siitä, että ystävät ovat harvinainen luonnonvara, näin ystävänpäivän allakin. On vaikeaa, kun ihminen, ystävä, johon luotit ja uskoit, pyysit kaasoksikin, tekee jotain aivan kamalaa. Eiväthän ne hyvät asiat minnekään katoa, mutta se tekeekin kaikesta vielä kipeämpää. En tiedä, korjaako aika koskaan haavat. En halua riidellä, koska se ei auta mitään. Enää ei ole oikein sanojakaan. Onneksi tiedän mitä minä olen ja uskon itseeni enkä anna tämän lannistaa.


Suru on kulkenut mukana tällä viikolla.

8 kommenttia:

  1. Vetää hieman sanattomaksi. Voimia. <3

    VastaaPoista
  2. oi voi, paljon jaksuja sinulle <3 välillä meitä koetellaan..

    mulla oli kans yks kaveri, joka teki aivan kamalan tempun minulle, pahimman minkä voit vain kuvitella. Ei siitä pääse kovin helposti yli eikä ympäri. Tempun jälkeen, hän jäi minua "kiusaamaan", tuli työpaikalle viereiselle kassalle tuijottelemaan, laittoi txt jne. vaikka yritin tehdä selväksi, etten voisi enää koskaan olla tekemisissä tai antaa tapahtunutta anteeksi. Sitä itse joskus kärsii, kun on liian sinisilmäinen ihmisten suhteen :/ Jotkut ovat vain kieroja kuin korkkiruuvit.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos sanoistasi, elämä ei aina ole niin helppoa tosiaan...

      Kamalaa tosiaan, millaisia ihmiset saattavat olla, ei voi ymmärtää... Pahiten todennäköisesti kärsivät juurikin he, jotka aiheuttavat muille pahaa mieltä, sillä ei heillä voi olla hyvä olla itselläänkään. Ja sinisilmäinen ei ainakaan useimmiten satuta muita. :)

      Poista
    2. en pitänyt itseäni koskaan pitkävihaisena, mutta tapahtuneesta on jo kohta kaksi vuotta, ja vieläkin sapettaa nähdä häntä. Joskus anteeksianto on vain liikaa..

      Poista
    3. Jotkut teot kyllä on vaan sellaisia, että niitä ei voi antaa anteeksi! Parempi vaan unohtaa koko ihminen.

      Poista
  3. Voimia tältäkin suunnalta! Onpa siellä nyt koeteltu isommalla kädellä. :/ Ystävän petosta on varmasti vaikeaa ymmärtää. Koettelee varmasti yleistä luottamustakin, jos joku läheinen pettää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Furi. On tosiaan sellainen olo, että ei oikein uskalla luottaa tai uskoa keneenkään enää. Mutta pakko muistaa, että myös toisin toimivia ihmisiä on.

      Poista

Kiitos kun ilostutat päivääni kommentillasi. :)